maanantai 26. joulukuuta 2011
Hiljaisuus
(Emily Wake)
Huomenna menen salille ainakin tunniksi, ja jo matkoista sinne tulee 1½ tuntia kävelyä! Huomenna mä olen taas oikea Ana.
Tänään mä annan itselleni luvan ottaa rennosti. En syö, mutta juon. Tuntuu kivalta taas kun alkoholi turruttaa pään, taittaa terän ikävimmistä ajatuksista. Mutta se myös saa minut kovin impulsiiviseksi. Saa nähdä selviänkö tästä päivästä hengissä.
Paskaa, paskaa ja lisää paskaa
(Courtney Smerski)
256kcal tähän mennessä, ihan liikaa kellonaikaan nähden. Eilenkin tuli syötyä loppupeleissä varmaan semmoiset 800-1000kcal kun innostuin illalla mussuttamaan. :( Läski sika olen. Mutta juu, eipä kai parisataa ylimääräistä kaloria mun elämää tuhoa vaikka joskus siltä tuntuukin. Sorruin eilen viiltelemään läskiahdistukseeni ja voi saatana kun tuntui hyvältä. En kadu yhtään. Tekisi mieli vaan lyödä mutsia kun se taas vittuilee.
"Mitäs kuviota sä tohon kätees yritit viime yönä räpeltää?"
"Et sit ton enempää voinut ittees naarmuttaa?"
Se ei tunnu tajuavan miten saatanan nihkeiltä noi kommentit tuntuu.
sunnuntai 25. joulukuuta 2011
It’s not even about being skinny anymore.
"...Well…it is. I want to be skinny, not so I can look like the girls in magazines or so people will think I’m pretty, but because I want to disappear. I want to get so small that people can’t even see me. It’s about being smaller, lesser, fragile. The smaller I am the less of me there’ll be for people to hate.
I don’t want to be skinny for the attention, I want the opposite. I want to be invisible. When I look in the mirror I want to hardly be able to see myself.
It’s about being empty. I hate how food feels inside me. When I’m empty everything becomes sharper. My senses heighten. One gust of wind and I stumble. Food weighs me down, it dulls everything. I feel blunt."
-Willow
Tohon viimeiseen kohtaan voin samaistua aivan helvetin hyvin. Loppu ei niinkään päde meikäläiseen - olen ihan uskomattoman huomionkipeä - mutta toi viimeinen. <3
I don’t want to be skinny for the attention, I want the opposite. I want to be invisible. When I look in the mirror I want to hardly be able to see myself.
It’s about being empty. I hate how food feels inside me. When I’m empty everything becomes sharper. My senses heighten. One gust of wind and I stumble. Food weighs me down, it dulls everything. I feel blunt."
-Willow
Tohon viimeiseen kohtaan voin samaistua aivan helvetin hyvin. Loppu ei niinkään päde meikäläiseen - olen ihan uskomattoman huomionkipeä - mutta toi viimeinen. <3
lauantai 24. joulukuuta 2011
Huh
Tämän päivän safkoista tuli yhteensä 1275kcal. Oksensinkin vähän, siitä saattoi putkahtaa ulos vielä muutama kalori. En kuitenkaan usko että sillä oli suurtakaan merkitystä.
Harmi että oon tänään kävellyt vaan sen puoli tuntia. Toihan olisi aivan mainio määrä jos olisin kävellyt pari-kolme tuntia! Ennen nukkumaanmenoa syön ehkä pari mandariinia mutta muuta en varmaan tänään. Tai saa nähdä jos mamma innostuu ryyppäämään niin ehkä sitten minäkin. Katsotaan nyt. :)
Harmi että oon tänään kävellyt vaan sen puoli tuntia. Toihan olisi aivan mainio määrä jos olisin kävellyt pari-kolme tuntia! Ennen nukkumaanmenoa syön ehkä pari mandariinia mutta muuta en varmaan tänään. Tai saa nähdä jos mamma innostuu ryyppäämään niin ehkä sitten minäkin. Katsotaan nyt. :)
Parempi fiilis taas
Hyvää joulua!
Olo on taas reilusti parempi kuin yöllä. Viiltelin tosiaan nilkkani auki viime yönä. En pahasti mutta kuitenkin. Ei kumminkaan tullut ihmeempää morkkista siitä. Muutenkin on taas ihan jees meno. Söin aamupalaksi 2dl mannapuuroa (141kcal), löysin nätit vaatteet kaapista näin jouluaatoksi eikä enää kaloriahdistakaan ihmeemmin kun jaksan taas uskoa siihen että pystyn välttämään ylensyönnin. :)
Näytin tosiaan yllättävän hyvältä polvipituisessa silkki-pitsimekossa. <3
perjantai 23. joulukuuta 2011
Kinkkuvalvojaiset
Heräsin juuri kun piti alkaa kyttäilemään joulukinkkua mutsin kanssa. Yhden pienen siivun maistoinkin, ja jos totta puhutaan niin meinasin oksentaa. En tiedä miksi mutta jotenkin se maku vaan alkoi ällöttää ihan järjettömästi. Yleensä olen tykännyt joulukinkusta mutta nyt... Äh.
Fiilis on muuten ihan jees mutta hermostuttaa ihan helvetisti. Ollaan menossa faijan perheen luo aatoksi ja mummi ja pappakin on tulossa. En oo nähnyt niitä aikoihin. Ja kaloriahdistuksesta lienee turha edes mainita. Pelottaa että lihon. :(
Le paskapäivä.
Tää päivä on totta puhuen ollut ihan perseestä. On tehnyt mieli lynkata jokainen vastaantuleva ihminen (paitsi Heta ja Marika), on ahdistanut aivan helvetisti... Niin, ja sekin vielä että tuli Hyvinkäälle lähtiessä ihan vitusti säätöä. Ensin unohdin Espoon kämpän avaimet sisälle enkä päässyt hakemaan kamojani. Sitten unohdin Hyvinkään kämpän avaimet kun oltiin jo ajettu jonkun matkaa isän kanssa. Mentiin hakemaan ne, lähdettiin taas ja kas perkelettä, olin unohtanut joululahjat. Miten joku voi olla näin saatanan hatarapäinen?! En tosiaan tiedä, mutta sen tiedän että toivon todella hartaasti ettei huominen tule olemaan yhtä perseestä.
On tässä päivässä pari hyvääkin juttua ollut kuitenkin. Marikan ja Hetan visiitit, kirjoittelu, thinspo... Ihan tollaisia yksinkertaisia asioita mitkä on kuitenkin pelastaneet tätä persreikäpäivää edes vähän. :P
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
- Feather
- 20v tyttö Hyvinkäältä laihduttaa ja koittaa selviytyä elämässään eteenpäin, perhe, ystävät ja taide tukipilareinaan. Taustalla mielenterveysongelma jos toinenkin, mutta yritys päästä vanhoista tavoista irti on kova.